Poliisiorganisaatio on ollut pitkään niukan rahoituskehyksen ja säästötavoitteiden kohteena. Menneiden vuosien hallintorakenteen uudistuksissa muun muassa vähennettiin valtakunnallisia yksiköitä ja poliisiasemien määrää. Uudistusten tavoitteena oli kustannusten karsiminen, jolla turvattaisiin peruspoliisitoiminnan resurssit hyvällä tasolla.
"Suomessa on jo nyt selvästi vähemmän poliiseja kansalaisia kohden verrattuna koko Eurooppaan."
Toimista huolimatta tällä vuosikymmenellä poliisien määrä on tippunut lähes 8 000:sta liki 7 000:een. Samalla kuitenkin vuosittaiset tehtävämäärät sekä täysin uudenlaiset tehtävät ovat lisääntyneet. Turvallisuusympäristönkin muutoksiin olisi pyrittävä reagoimaan ennakoiden.
Arvioiden mukaan poliisilta jää hälytystehtävistä noin 10 prosenttia hoitamatta. Jokaiselle tehtävälle ei ole lähettää partiota tai ne ovat yksinkertaisesti liian kaukana. Etenkin pitkien välimatkojen alueilla poliisin paikalle tuloa joudutaan odottamaan entistä kauemmin. Tehtävältä toiseen säntäävät partiot eivät ehdi jalkautua kansalaisten pariin tai partioida ennalta estävästi – etenkään syrjäseuduilla.
Nykyään poliisi saattaa hyvinkin tuntua kansalaisista etäiseltä. Rikostutkinnan puolella resurssien vähyys näkyy kasvavina juttupinoina tutkijan pöydällä, jolloin osa rikoksista uhkaa syyteoikeudeltaan vanheta käsiin ennen kuin niitä ehditään tutkia.
"Arvioiden mukaan poliisilta jää hälytystehtävistä noin 10 prosenttia hoitamatta. Jokaiselle tehtävälle ei ole lähettää partiota tai ne ovat yksinkertaisesti liian kaukana."
Tämä yhtälö ei toimi. Suomen poliisijärjestöjen liiton puheenjohtaja Jonne Rinne on todennut useaan otteeseen, että tällä menolla tarvitaan linjaus siitä, miten poliisille kuuluvat tehtävät priorisoidaan eli mitä hoidetaan ja mitä jätetään hoitamatta. Tällä hetkellä tunnollinen ja luotettava poliisi hoitaa tehtävänsä viimekädessä oman jaksamisensa kustannuksella.
Menneiden päätösten murehtimisen sijaan on aika keskittyä päätöksiin turvallisen tulevaisuuden puolesta. Muissa pohjoismaissa tilanteeseen on jo herätty ja poliisien määrää lisätään tuntuvasti ja järjestelmällisesti, pois lukien Islanti. Toinen poikkeus on Suomi. Meillä on jo nyt selvästi vähemmän poliiseja kansalaisia kohden verrattuna koko Eurooppaan.
Suomen on oltava tulevaisuudessakin turvallinen maa myös kansainvälisesti mitattuna. Turvallisuus on jokaisen kansalaisen perusoikeus, johon lukeutuvat myös riittävät poliisin palvelut mahdollisimman tasapuolisesti ympäri Suomen. Riittävällä resursoinnilla turvataan vaadittava henkilöstömäärä, koulutus, työturvallisuus sekä henkilöstön oma hyvinvointi.
Mielestäni sisäisen turvallisuuden resurssit tarvitsevat pitkäjänteisen ja yli hallituskausien sitovan suunnitelman. Tulevalle hallituskaudelle tulisi asettaa kunnianhimoinen tavoite, että kauden loppuun mennessä poliisien määrä kasvaisi vähintään 8000:een. Puheenjohtaja Jonne Rinteen sanoin: jos hyvinä aikoina ei ole mahdollisuutta panostaa sisäiseen turvallisuuteen, niin milloin sitten?
Tämä blogikirjoitus on julkaistu alunperin 2.11.2018 Kalevan mielipidepalstalla sekä kaleva.fi:ssä.