• Mikko Korkeakoski

Blogi: Ilmastotalkoot realismin kautta

Päivitetty: syys 17

Ilmastonmuutos on tosiasia ja sen eteen on kaikkien syytä tehdä toimia, jotta saamme ilmaston lämpenemistä hillittyä. Suomen osalta olemme tässä asiassa menossa hyvässä vauhdissa oikeaan suuntaan ja olemme yksi niistä harvoista maista, jotka ovat päästöjään pystyneet jo vähentämään. Keskusteluissa onkin syytä muistaa, Suomen osuus päästöistä on globaalisti mitattuna promillen luokkaa, joten päästöihin vaikuttamisen tulee tapahtua EU:n kautta koko muuhun maailmaan ja suurvaltoihin.


"Arjen pienillä teoilla ja valinnoilla voimme jokainen olla osaltamme vaikuttamassa ilmastonmuutokseen."

Arjen pienillä teoilla ja valinnoilla voimme jokainen olla osaltamme vaikuttamassa ilmastonmuutokseen. Valtio voi ohjata verotuksen painopistettä päästöihin ja haittoihin, mutta siinäkin on pidettävä realismi mukana. Nämä seikat huomioiden lähestyn ilmastotalkoita seuraavin ajatuksin:


Metsät ovat meillä Suomessa sekä tärkeä teollisuuden tuote että suuri ilmastotekijä. Kestävästi hyvin hoidetut metsät toimivat hiilinieluina ja sitovat ilmakehästä hiilidioksidia. Metsien kestävän hoitamisen me osaamme. Tällöin metsät palvelevat niin teollisuutta kuin ilmastoakin. Kun puhutaan metsien hakkuista, on syytä tarkentaa, mistä hakkuumuodosta milloinkin puhutaan. Joka tapauksessa, jos hakkuita merkittävästi vähennetään, tuodaan silloin teollisuutemme tarvitsema puutavara jostain muualta. Lisäksi puuta voidaan hyödyntää entistä enemmän myös rakentamiseen sekä ekologiseen tuotteen valmistukseen, millä saamme korvattua uusiutumatonta muovia.


"Kestävästi hyvin hoidetut metsät toimivat hiilinieluina ja sitovat ilmakehästä hiilidioksidia."

Fossiilisista polttoaineista tulee tulevaisuudessa luopua. Nostan kuitenkin esille turpeen merkityksen alueellisista syistä. Turvetuotanto on alueillamme vielä merkittävä elinkeino sekä työllistäjä, joten sitä ei voida kieltää liian lyhyellä siirtymäajalla. Investoinneilla voidaan tätäkin parantaa, sillä esimerkiksi yksi alueemme voimalaitoksista panostaa savukaasupesureihin, joka vähentää merkittävästi poltosta aiheutuvien savukaasujen haitallisia päästöjä. Uusiutuvia energiamuotoja tulee edelleen kehittää ja ottaa käyttöön, kun se on markkinaehtoisesti kannattavaa. Joka tapauksessa ilman ydinvoimaa emme tule tulevina vuosina pärjäämään, mikäli haluamme edes jollakin tasolla säilyttää energiaomavaraisuutemme.


"Mielestäni sekin on jo merkittävä omakohtainen ekoteko, jos vaihtaa 90-luvun autonsa 2010-luvun autoon"

Polttomoottoriautojen kieltäminen tuntuu myös tämän alueen asukkaana täysin mahdottomalta. Alueelliset erot ovat aivan liian suuret niiden totaaliseen kieltämiseen, sillä Suomessa ei yksinkertaisesti ole kaikkialla tarjolla julkista liikennettä työmatkojen tekemiseen. Sähköautot ovat varmasti jollakin aikavälillä todellisuutta, mutta ne tarvitsevat ensinnäkin toimivan infran kattavasti koko Suomeen. Uskon, että autoteollisuus hoitaa asian tulevaisuudessa itse omilla päätöksillään ja kehittämällä päästöttömiä autoja ilman kieltäviä lakejakin. Verotuksen keinoin pystymme ohjaamaan autokannan uudistumista kohti päästöttömämpiä autoja, helpotetaan siis tavallisen kansalaisen mahdollisuuksia ostaa tai vaihtaa autoaan uudempaan. Kannustetaan biopolttoaineiden (esimerkiksi suomalisyhtiön biopolttoaine vähentää jo 90% päästöjä) sekä biokaasuun käyttöön ajoneuvoissa. Mielestäni sekin on jo merkittävä omakohtainen ekoteko, jos vaihtaa 90-luvun autonsa 2010-luvun autoon tai konvertoi autonsa biokaasulla toimivaksi.


Ekoteko on myös siirtyä liikkumaan raiteilla. Pääradan kehittäminen on tärkeä osa koko Suomen liikuttajana ja matka-aikojakin tullaan kehityksen mukana lyhentämään. Meidän tulee kuitenkin huolehtia, vaikka haluammekin ajallisesti mahdollisimman nopeasti Helsinkiin, että sitä ei tehdä merkittävien risteysasemilla sijaitsevien pysähdyspaikkojen kustannuksella. Ei voi olla niin, että junat eivät pysähdy maakunnassamme Oulusta liikkeelle lähdettyään, sillä siinä menetämme kaiken ekologisen junankäytön hyödyt.


Tämä blogikirjoitus (lyhempi versio) on julkaistu alunperin 25.3.2019 Kalajokilaakson Sanan valta -osiossa.

 

©2018 by Korkeakoski